''Kylmä kahvi kaunistaa, mutta vatsa ei kestä niin paljon kuin naama vaatii.''

Tuli aloitettua kauan odotettu pyöräntuunaus-projekti ja melkeinpä kaduin sitä samantien tajutessani, kuinka paljon moisen menopelin hiomisessa on duunia. No, haba kasvaa ja syksyllä pääsen sotkemaan entistä ehommalla pöörällä. Tarkoitus olisi siis saada muutaman vuoden vanhasta, mustasta Kombi-pyörästä mattamustarunkoinen kaunokainen, jonka kyljessä komeilisi jokin todella naseva lausahdus. Poikaystävän kanssa inside-jutuksi päätynyt ''Satan on paras ja My Little Pony'' on yksi varteenotettava vaihtoehto, mutten tiedä kuinka sen sais tuohon runkoon parhaiten toteutettua. Leopardikuviokin on poikennut mielessä, mutta sen tiedän että tuollaiseksi en sitä halua jättää. Saas nähdä millainen lopputuloksesta tulee.

Eilen lupasin lisätä tänne kuvia ihan normi paperille eksyneistä luovuus-projekteista. Lähes kaikki näistä on piirretty mallista, osassa piirretty suurimmat linjat valon avulla läpi ja pienimmät piiperrykset sitten mallista. Mä olen tyytyväinen jälkeen, jos vertaa siihen että vuosi sitten ei luonnistunut tikku-ukkokaan paperille. Tosin aina kun tsekkaa uudelleen näitä, huomaa paljon sellasia pikkujuttuja, jotka vois tehdä niin monella eri tavalla. 

Tää kyseinen old school-pyssy tais olla se mistä kaikki tää alkoi. Ellei olis sitten jopa tuo alla oleva äippä-syrän. Kuitenkin. Nää on niitä ensimmäisiä, ja näihin meni aikaa - kauan. 

Tiimalasi olikin ensimmäinen, jossa yritin soheltaa noiden värien kanssa. Tässä myös outlinet on aika eri paksuisia, sen huomaa vaan jos katsoo paikan päällä, koska puhelimen kameran kuvalaatu näyttää pyllyä mulle mennen tullen ja antaa kyllä samalla aika paljon anteeksi pikkuvirheitä näissä piirrustuksissa.

Pöllö. Kokeilin ensimmäistä kertaa piirtää ruusun. Semihyvinhän se meni. Kaveri tokaisi tän nähdessään, että mulla on joku rakkaussuhde nuihin avaimiin ja lukkoihin. Haha, ehkä sellanen pieni alitajuntainen fiksaatio löytyy.

Nää herrat oon taiteillu viimesimpänä, sen verta pitää olla pissitystä aina ilmassa, että näihin oon aikalailla outilnet tehny läpi. Mutta se johtunee täysin siitä, että mä en osaa siirtää oikeita mittasuhteita paperille, vaan mun käsissä naisilla on yhtä pitkät sormet kun sääret. ( No ei nyt sentäs, mutta melkein.. ) Pienemmät yksityiskohdat, kuten vaikkapa nui Batmanin uljaat vatsalihakset ja varjostukset oon sitten kattonu sivusilmällä mallista mutta suurinpiirtein heitelly itse sekaan. Mahtipontisessa haara-asennossa leveilevä Superman on toteutettu keltaselle kartongille, väritetty Derwentin Watercolour-värikynillä ja lopuksi pienellä pensselillä sutaistu väritysjälki tasaiseksi. Kuvasta sitä ei nää, mutta tällä supersankarilla on iskeny akne, rajaustussi alko naaman kohdalla liukenemaan aivan helvetisti ja piti jättää naama sitten tasaamatta. Lisäks se on hirveen tumma, tainnu urotöiden ohella viihtyä rantahietikon kätköissä muutaman tunnin liikaa palvomassa aurinkoo. 

Sellasta. Tässä siis todellakin vaan murto-osa siitä mitä on saanut aikaseksi. Nää on ehkä ne julkaisukelvollisimmat. Lisää on tulossa, kunhan inspis iskee taas joku päivä. Nyt se on ollu vähän hukassa, kiitos väsymyksen ja laiskuuden.

Nyt mä aion heittää pizzan uuniin, syödä kaikessa rauhassa, keittää KUUMAA kahvia ettei tarvi tuota vanhaa kylmää enää lipitellä ( siitä otsikkokin, hohoo )  ja jatkaa ton pyörän silittelyä hiekkapaperilla.

Ciao!